Erityiseltä äidiltä, erityiselle lapselle

Välillä pysähdyn miettimään tähän asti kuljettua matkaa.
Sinun äitinäsi on ollut aivan toisenlaista kuin kuvittelin.
Syntymästäsi asti olit itkuinen ja tyytymätön,”vaativa vauva” sanottiin.
Sinuun ei ollut käyttöohjeita eikä ”mute” nappia niin kun isäsi aina sanoo.


Koko tähänastinen elämäsi on ollut kuoppaista, sinä ja välillä minäkin
ollaan juuri ja juuri saatu pidettyä pää pinnalla.
Olen leijonan lailla hakenut sinulle apua kun olet sitä tarvinnut.
Seissyt rinnallasi ja puolustanut ne lukuisat kerrat kun sinua kiusattiin
tai on syrjitty erilaisuutesi vuoksi.
Pidellyt sinua kun olet saanut raivarit ja kuiskannut korvaasi ”kaikki järjestyy”.
Nostanut sinut kun olet kokenut koko maailman vihaavan sinua ja koit olevasi huono.


Olen opettanut sinua rakastamaan itseäsi ja ottamaan vastuuta omasta elämästäsi.
Näkemään sinut niin kuin minä näen;

Olet äärimmäisen herkkä ja näet kauneutta siellä missä muut eivät näe.
Et eriarvoista ihmisiä vaan kohtelet kaikkia tasapuolisesti.
Kun rakastat teet sen koko kehosi voimalla ja näytät sen teoin ja sanoin.
Olet oikeudenmukainen, koet suurta tuskaa  jos huomaat  epäoikeudenmukaisuutta.
Olet hauska keskustelija, seurassasi ei koskaan tule tylsää.
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, älykkyytesi sinua kiinnostaviin asioihin
ja aiheisiin on ällistyttävää.


Minun silmissäni ja ajatuksissani olet mestariteos.

Jonain päivänä tulevaisuudessa  minun käteni  kosketuksen  korvaa joku muu.
Sanoo sinulle kauniita asioita, omalla tyylillään.
Seisoo rinnallasi kun elämä koettelee.
Kannattelee sinua jos omat siipesi eivät kanna.
Rakastaa sinua yhtä paljon kuin minä-molemmat omalla tavallaan.
Silloin minun työni on tehty.



Erityislapsiperheissä arki voi olla nyt entistäkin kuormittavampaa.
Muutos on aina tietynlainen kriisi, josta selviämme erilaisin menetelmin.
Tutut rutiinit ovat muuttuneet ja vanhemman on oltava jatkuvasti saatavilla.
Kenenkään ei  silti pitäisi jäädä yksin asioiden kanssa.
Toivon, että sinulla olisi joku kenelle purkaa tuntojasi  nyt kun sinun täytyy
jaksaa olla vielä enemmän kuin normaalisti.
Joku joka ymmärtää puolesta sanasta mitä käyt läpi ja jakaa sinun kanssasi
kuormittavaa arkea ja riittämättömyyden tunnetta.



Ajatuksia ja keinoja  mitkä itseäni ovat helpottaneet erityislapsen vanhempana;
Ole itsellesi armollinen ja hyväksy myös  heikkoutesi-teet parhaasi ja sinä riität!
Ole itsekäs-Ota hetkiä vain itsesi kanssa vaikka se tuntuisi haastavalta.
Ei haittaa jos jokin päivän askare jää tekemättä, aina tulee uusi päivä.
Saa ottaa päähän ja väsyttää, minäkin olen ihminen.
Mieti jokaisesta päivästä hyvä hetki/hetkiä vaikka joskus täytyisi miettiä 
hieman lujemmin.



Positiivinen elämänasenne ja huumori on auttanut minua monissakin tilanteissa
niissäkin tilanteissa, joissa ei ehkä uskoisi ihmisen nauravan tai vitsailevan.
Rakasta itseäsi ja muista, että jokainen vanhempi on myös mestariteos-Sinäkin!




Tänään teille kirjoitti: Lastenohjaaja Tiina Siponen