Monessa perheessä eletään jännittäviä aikoja juuri nyt. Odotusta on ilmassa pienillä ja vähän suuremmillakin perheenjäsenillä. Pian se alkaa, jossain päin Suomea se on jo alkanut. Toisilla se alkaa ihan ensimmäistä kertaa. Koulu.
Huomaan pyrkiväni rauhoittamaan omaa jännitystäni ottamalla hallintaan ne asiat, jotka hallittavissa ovat. Välikausivaatteet, uudet kengät, liikuntavälineet, reppu, puhelin. Ajanvaraus koulun terveydenhoitajalle, lukujärjestys, Wilman haltuunotto. Kuka vie ja kuka hakee. Päässäni surisee, kun mietin jo etukäteen miten selviämme lukuvuoden loma-ajoista. Ymmärrän hyvin konkreettisesti, että kyllä tässä nyt taitaa muuttua koko perheen arki. Jälleen kerran. Meillä asuu koululainen!
Kontaktimuovi! Hyvänen aika. Lisään sen äkkiä ostoslistaan ennen kuin unohdan. Kai nykyäänkin vielä päällystetään koulukirjoja..?
………………..
Pienet koululaiset ottavat ensimmäisenä kouluvuonnaan suuria harppauksia itsenäisen toiminnan suhteen. On opeteltava pitämään huolta omista tavaroista, opeteltava uusia sääntöjä, seurattava kellonaikoja ja muistettava vaikka mitä! Tuo pienen ihmisen valtava tsemppaus saattaakin joskus päivän päätteeksi purkautua itkuna tai kiukkuisuutena. Silloin vanhemman sylistä löytyykin ison koululaisen sijaan vauvaa muistuttava epämääräinen mytty. Turvan, sylin ja läheisyyden tarve ei häviä minnekään, vaikka koululaisen tarpeet jo hieman muuttavatkin muotoaan. Pidetään sylit avoinna!
Koululaisen vanhemmat ovat entistä enemmän sen tiedon varassa, jota lapsi itse kertoo. Enää ei kukaan tule listan kanssa kertomaan miten päivä on mennyt, mitä on syöty ja kuinka paljon, kuka löi ja kenen kanssa on leikitty. Toisilta lapsilta kertominen tulee luonnostaan, toisista taas ei saa irti juuri mitään nyhtämälläkään. Ole kuitenkin kiinnostunut ja kysy. Niin monta kertaa kuin tarvitaan. Miten päivä meni? Tuliko läksyjä? Tarvitsetko apua niiden kanssa? Kenen kanssa olit välitunnilla? Mitä teitte? Varataan yhteistä, kiireetöntä jutusteluaikaa joka päivälle.
Uusien tietojen ja taitojen opettelua, uusia paikkoja, uusia ruokia, uusia ihmisiä. Pienen koululaisen päivät ovat pullollaan uusia asioita. Vanhemman tehtävä on kaiken tuon uuden keskellä tuoda turvaa ja rutiineja. Huolehtia ulkoisista puitteista, käytännön asioiden sujumisesta, tarvittavista kouluvälineistä, vaatetuksesta, riittävästä unesta, liikunnasta, ravinnosta ja leikistä. Etsi tasapaino lapsen itsenäisyyden opettelun ja huolenpidon välillä. Turvataan pienelle koulurauha.
………………..
Rakas koululaiseni.
Jos minä voisin pakata koulureppuusi mitä tahansa, pakkaisin mukaasi ystävällisyyttä, kärsivällisyyttä, uteliaisuutta, rohkeutta ja avointa mieltä. Kasan päällimmäiseksi nakkaisin vielä pisaran siunausta.
Joku viisas joskus sanoi, että kannattaa kohdella muita niin kuin tahtoisi itseään kohdeltavan. Ystävällisyydellä pääsee pitkälle. Ole aina lempeä muita kohtaan, et voi ikinä tietää millaisissa kengissä joku toinen joutuu kulkemaan.
Oppiminen ei ole aina ja kaikille helppoa. Älä vaadi itseltäsi liikoja. Minä en vaadi sinulta mitään. Toivon ainoastaan, että yrität aina parhaasi. Harjoitus tekee mestarin, niin kuin isi on sinulle jo ihan pienestä pitäen opettanut. Ole kärsivällinen itseäsi ja muita kohtaan.
Uteliaisuus on kaiken oppimisen ja ihmisenä kehittymisen edellytys. Toivon ja rukoilenkin, että kohdallesi sattuu aikuisia, jotka osaavat vaalia ja jalostaa uteliaisuuttasi oikealla tavalla. Sanoit joskus, että haluat oppia kaiken kaikesta. Älä unohda sitä halua.
Ole rohkeasti hurmaava oma itsesi. Kysy aina rohkeasti, sillä tyhmiä kysymyksiä ei ole. Kyseenalaista aina rohkeasti. Pidä rohkeasti niiden puolta, jotka tulevat epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi. Pidä rohkeasti omia puoliasi.
Katsele ja tutki asioita avoimin mielin. Muista, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Ole valmis korjaamaan myös omaa ajatteluasi ja toimintaasi.
Siunaus koulurepussasi on jotain sellaista, mitä minä en voi sinulle antaa. Se on Jumalan läsnäoloa ja Hänen huolenpitoaan.
-Äiti-
………………..
Hyvä Jumala,
siunaa jokaisen koulunsa aloittavan askeleet.
Anna sopivasti uutta ja jännittävää,
sopivasti tuttua ja turvallista.
Ole lähellä niitä, joille koulun alku ei ole taaskaan iloinen.
Ole lähellä kiusattuja ja yksinäisiä.
Anna jokaiselle edes yksi ystävä.
Turvaa koulutyö koronan keskellä.
Pidä meistä huolta .
Aamen.
Tänään teille kirjoitti,
perhetyöntekijä Miia Raninen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti