Toukokuu, joka muutti kaiken

Auringon laskiessa ja kaikkien muiden mentyä nukkumaan havahdun ajattelevani Kuka minä olen? En aina pysty edes tunnistamaan itseäni. Kolmisen vuotta sitten vaimoni kerrottua, että minusta tulisi isä, en todellakaan tiennyt mitä se tarkoittaa. Jos joku olisi kertonut minulle millainen minusta tulisi en todellakaan olisi uskonut. Palataan hetkeksi siihen millainen olin ennen kuin olin isä.
Ennen isäksi tulemista tunteeni olivat mitä olivat. Itkin vain erittäin harvoin enkä näyttänyt muitakaan tunteitani oikeastaan koskaan. Olin jossain kohtaa hukannut kaikki tunteeni jonnekin syvälle, niin syvälle, ettei ne sieltä nähneet päivänvaloa kovinkaan usein.

Tietokoneen ruudun sijaan näkymä saattaakin vaihtua vaikka tällaiseksi. :)

Päiväni kuluivat pitkälti tietokoneen parissa, joko katsellen elokuvia tai pelaten mitä peliä milloinkin. Saatoin viettää tietokoneella useita tunteja ja välillä jopa öitä. Tätä jatkui aina siihen asti kunnes koitti se päivä jolloin minusta tuli isä. Vaimoni mukaan meidän lapsemme oli jo olemassa monta kuukautta ennen syntymää. Itse en ajatellut näin. Minulle lapsi oli todellinen, kun sain pitää häntä sylissä ensimmäisen kerran. Silloin minusta tuli isä ja kaikki muuttui. Mitä tuona päivänä tapahtui, kun meidän pieni tyttömme syntyi maailmaan toukokuisena hellepäivänä? Tähän kysymykseen en tiedä vastausta. Voin vain kertoa sen päivän seurauksista.


Tuo Toukokuu muutti kaiken. Tämä tietokoneella pelaava hörhö ei enää istunut tietokoneella läheskään niin usein, vaan oikeastaan aika pian luovuin tietokoneesta. Myin sen vaikka olin koneen ostanut vain muutamia kuukausia aikaisemmin. Jossain kohtaa tajusin, ettei minulla olisi enää aikaa pelailla tai tehdä koneella muutakaan, joten päätin myydä sen pois. Työpöytä, jolla tietokone seisoi, sai myös uuden sijoitus paikan, kellarista. Joka päivä kun lähdin töihin en olisi jaksanut odottaa sitä hetkeä kun pääsen takaisin kotiin pikkuisen Prinsessan luokse. Pian huomasin toivovani, että voisin olla kotona enemmän. Jossain kohtaa minulle valkeni ajatus siitä, että tässä oli jotain tuttua. 


Muutamia vuosia aikaisemmin olin katsonut Twilight-elokuva sarjan kaikki osat. Viimeisimmissä osissa tapahtuu jotain poikkeuksellista ja jotain sellaista mitä ei koskaan aikaisemmin ollut tapahtunut. Vampyyreitä ja Ihmis-susia täynnä olevassa elokuvassa nämä kaksi olivat veri vihollisia. Elokuvassa käy kuitenkin niin, että Vampyyri ja Ihminen saavat lapsen. Eikä siinä kaikki yksi ihmis-susista ja elokuvan päähenkilöistä Leimautuu (Eng. Imprintig) tähän vasta syntyneeseen lapseen. Tämä on ihmis-susien parissa asia, joka tapahtuu vain kerran elinaikana. Koen jotenkin, että itselleni kävi samalla tavalla, kun pieni Prinsessamme syntyi maailmaan. Elämäni muuttui täysin.


Siitä hetkestä eteenpäin olen itkenyt enemmän kuin koskaan, pelännyt toisen puolesta enemmän kuin ikinä. Muistan kuinka saatoin valvoa öitä ihan vaan sen takia, että halusin olla varma siitä, että pikkuinen Prinsessa hengittää. Ensimmäistä kertaa sana kuolema oli minulle pelottavin asia maailmassa. Ei oma kuolemani vaan pikkuisen ihanan prinsessani. Halusin olla varma, että mitä tahansa tapahtuukin niin teen kaikkeni jotta Prinsessalla on kaikki hyvin. Tänäkin päivänä olen edelleen valppaana kuin villipeto, joka suojelee omia poikasiaan viimeiseen asti.

Taivaan Isään saat luottaa ja turvautua silloin kun omat voimat ja taidot eivät riitä. Vanhemmuudessakin.

Nykyään kahden pienen lapsen isänä oleminen on parasta mitä tiedän. Onko se helppoa? Ei ole. Mutta jokainen päivä heidän kanssaan on parempi kuin tuhat vuotta unelmien työpaikalla. Olenko sitten nykyään täydellinen isä? En todellakaan. Voin sanoa, että jokainen päivä on uusi päivä isänä olemisessa. Jokainen päivä tuo tullessaan jotain uutta opittavaa ja ymmärrettävää. Jokainen päivä on täynnä surua, murhetta, haasteita ja välillä suuttumista. Mutta silti jokainen päivä, kun saa nähdä omien lastensa hymyn ja kuulla heidän naurunsa, on sen arvoinen. Jokainen päivä jonka saa viettää heidän kanssaan, on enemmän kuin Eurojackpot voitto. Ja onneksi on Kaikkivaltias Taivaan Isä, johon voi luottaa kun omat voimat tai taidot eivät riitä. Eli aika usein.


Tänään teille kirjoitti,

Tuomo Keskinen

Vapaaehtoinen, Sosionomi + Kirkon nuorisotyönohjaaja, Koti-isä