Minkälaisia kesäteitä vielä kuljetkaan? Ketäköhän kesäteilläsi kohtaat? |
Monesti kesään ja lomaan saattaa liittyä suorittamisen elementtejä. Joskus mietin mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa, kun vapaa-ajankin on oltava jatkuvaa itsensä kehittämistä ja suorittamista? Saisiko joskus vaan olla? Olla olemassa ansaitsematta omaa olemassaoloaan mitenkään? Taidanpa mennä tämän kesän tällä ajatuksella. Kokeile sinäkin, jos haluat.
Voisikohan jatkuvan suorittamisen tarve liittyä illuusioon siitä, että elämää voi hallita? Miksi käytämme niin paljon aikaa ja energiaa siihen, että pyrimme hallitsemaan jotakin, joka lopulta ei ole omissa käsissämme? Onko syynä turvattomuus? Pelko? Mikä?
"Mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa koska tahansa." Niinpä. Olisiko siis mahdollista, että käyttäisimmekin aikaamme ja energiaamme siihen, että oppisimme elämään sen tosiasian kanssa, että elämää ei voi hallita? Elämä on lahja, joka meille annetaan. Eikä kuolemakaan kysy lupaa tulla.
Ehkä tämä on se kesä, jona alamme löytää omia tapojamme elää ja olla. Ansaitsematta ja suorittamatta. Kuitenkin ihmisiksi. Ehkä.
Siunatkoon Jumala kesävarpaamme. Pienet ja suuret. |
Kunpa tämän kaiken vihreyden saisi pullotettua syksyä varten... |
"Rakas Taivaan Isä,
siunaa kesäsormet nää.
Anna niiden sopivasti
lomittain nyt levähtää.
Rakas Taivaan Isä,
siunaa kesäpääni tää.
Anna sille lepoa,
hetki hengähtää.
Rakas Taivaan Isä,
siunaa kesävarpaat nää.
Anna niille paljon tilaa
auringossa temmeltää.
Siunaa kaikki retket,
ne pienet ihanat hetket.
Aamen."
Olkoon kesäsi kaikkea sitä, mitä juuri nyt tarvitset ja kaipaat. Tai edes vähän sinnepäin. :)
Tänään teille kirjoitti,
Perhetyöntekijä
Miia Raninen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti