Minulta sinulle

On aamu ja käännyn katsomaan sinua, nukkuvaa puolisoani.
Mieleni valtaa ajatus, että olen saanut herätä viereltäsi 
jo 20-vuoden ajan.
Miten olemme kasvaneet, kokeneet, surreet ja iloinneet
tämän matkan aikana.
Kaikkien näiden vuosien jälkeen olen edelleen tulisesti rakastunut sinuun.
Silmiisi ,jotka katsoo minua vieläkin  ihaillen.
Läsnäoloosi ,joka saa kehoni ja mieleni  rauhoittumaan kun olen levoton.
Tatuoituja käsivarsiasi, joita lastemme nimet koristaa ja minua kannattelee
kun en jaksa.
Merkityksellisiin sanoihin ”Arvet ovat merkkejä voitetuista taisteluista,
kanna niitä ylpeänä”.
Mahtavaan huumorintajuun ,joka on monta hetkeä keventänyt.
Rehellistä ja suoraselkäistä tapaasi olla isä lapsillemme.


"Rakastan sinua silloinkin, kun olet sietämätön."

Toisenlaisiakin päiviä on näihin vuosiin mahtunut.
Päiviä, jotka on ollut painavia, pimeitä ja loputtomalta tuntuvia.
Hetkiä jolloin on miettinyt olisiko helpompi ilman sinua.
Ehkä meitä ei ollutkaan tarkoitettu toisillemme.
Päiviä, jotka päättyy niin ettei olla sanottu toisillemme sanaakaan.
Päiviä jolloin kehomme ei ole koskettaneet toisiaan.
Jotenkin näistäkin päivistä on selvitty.

Ihmisten pitäisi enemmän sanoa toisilleen hyviä asioita.
Sille omalle rakkaalle kenen vierestä ,joka aamu heräät.
Juuri niitä asioita mitkä sillä hetkellä tulee mieleen.
Välillä jälkikäteen kuulee ”olisi pitänyt sanoa hänelle..”
Me olemme täällä kuitenkin vain hetken.
Ei kukaan ole meille loputtomasti päiviä luvannut,
älkää siis hukatko hetkeäkään.
En ole kuullut ihmisen menevän  rikki kauniista sanoista.

Minä uskon, että kahdella ihmisellä on mahdollisuus
rakastaa toisiaan elämän loppuun saakka.
Rakkauden tulee olla aitoa eikä siihen saa liittyä
minkäänlaisia pakkoja.
Rakkauteen ei  liity olettamuksia tai turhia asioita.
Rakkaus on kaunis ja arvokas asia, vaalikaa sitä.
Loppuun muistutuksena itselleni,
Rakastan sinua silloinkin kun olet sietämätön.



Tänään teille kirjoitti:
Lastenohjaaja Tiina Siponen

Rukoilu – mitä se sinulle merkitsee?

Minulle rukous on aina merkinnyt rauhoittumista, toivoa, turvallisuutta, keskustelua Jumalan kanssa.
Rukous on ollut elämässäni mukana koko ajan – lapsuudesta asti.

”Levolle lasken luojani, armias ole suojani.
Sijaltani jos en nousisi, taivaaseen ota tykösi – 
aamen”

oli lapsuuteni iltarukous, jota isäni luki minulle joka ilta, lapsuudesta nuoruuteen – yhteinen iltarukous luettiin yhdessä Isän kanssa aina teini-ikään asti, jonka jälkeen jäi se minun itseni mietittäväksi ja rukoiltavaksi.

Usein kynttilä kuvaa rukousta.

Teini-ikä toi mukaan minulle uuden rukouksen

” Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.”

Isä meidän rukouksesta tuli minulle tärkeä lapsuuden ja aikuisuuden välimaastossa – 
siinä kohtaa tuntui siltä, että lapsuus, kaikkine koettelemuksineen, oli jäänyt taakse ja yritin löytää itseäni ja uskoani – rukouksesta tuli ”ohje” miten osata olla aikuinen ja hyvä ihminen. 

Aika kului, elämä kulki eteenpäin ja usko oli vielä taustalla ja huomasin, että rukoilu helpottaa oloa ja tiesin, että aina on olemassa joku, kuka kuuntelee ja kuka ei tuomitse – tunsin turvaa elämässäni, ehkäpä ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen.

Rukoilla voi monella tavalla.

Aikuisuuden ja perheen myötä arkeen tuli uusia haasteita ja koettelemuksia, edelleen oli joku, kuka minua kuunteli ja huomasin, että usko alkoi kannatella minua ja jaksoin eteenpäin. 

Olin omassa elämässäni tien haarassa ja uuden koulutuksen myötä sain maailman ihanimman työn seurakunnasta, lastenohjaajana.
Oma usko kannatteli minua niin, että koin itseni etuoikeutetuksi, kun työni puolesta sain alkaa tehdä esirukouksia messuihin ja ihan omia rukouksia lapsille – 

” Herra, kiitos ihanasta päivästä – 
arjesta, iloista, työstä, leikistä tästä!
Soit minulle rauhallisin mielin kohdata päivän tämän – 
ja levollisesti lasken pääni – omaan tyynyyn tähän!

Mitä yö tuokaan tullessaan,
rukoilen – lähetä vierelleni enkeli, joka pitää minua turvassaan.
Siunaa minua ja perhettäni – kaikkia lähimmäisiäni! 

Herra, anna minulle voimaa uuteen päivään huomiseen,
anna minun varautua – säähän kun säähän tai vaikka uuteen uutiseen.
Ole kanssani, aamusta iltaan, kun kohtaan huomisen – 
anna hyvä olla toinen toisilleen ihmisen. 
Ohjaa minua rakastamaan, rukoilemaan, uskomaan ja toivomaan – 
anteeksi lähimmäisilleni antamaan.
Aamen.”

Rukous on minulle tärkeä, monitahoinen, aina erilainen keskustelu Jumalan kanssa!


Tänään teille kirjoitti,
Lastenohjaaja Sari Häkki

Erityiset toisilleen

Rakas kummityttöni A,
On mennyt jo aivan liian pitkä aika siitä, kun ollaan viimeksi nähty. Toivottavasti tämä outo ja ikävä koronatilanne menisi joskus ohi ja saisimme tehdä yhdessä vaikka retken jonnekin. Voisin tehdä meille herkkueväät. Tai voisit myös tulla käymään meillä. Et ole meidän uudessa kodissa vielä käynytkään. Äiti, isi, sisko ja veli saavat tulla kyllä mukaan.


Onneksi olen  kuitenkin saanut seurata sinun elämääsi läheltäkin, kun äiti laittaa välillä Instagramiin tai WhatsAppilla sinusta kuvia, videoita tai kertoo juttuja siitä, mitä olet sanonut tai tehnyt. Sinulla on kyllä ihan parhaat jutut. Ja ilmeet! Vaikuttaa siltä, että sinulla on kaikki hyvin. Kuvissa näytät ainakin iloiselta ja tyytyväiseltä. Ihan tulee ikävä, kun alkaa katselemaan kuvia.

Kummius on jotain erityistä. Kummi ja kummilapsi erityiset toisilleen. <3

Ihailen sinussa erityisesti sellaista tiettyä tomeruutta ja voimakasta tahtoa. Ja huumorintajua. Ne ovat hyviä ominaisuuksia elämässä. Kun vielä vähän kasvat, minä näen meidät nauramassa yhdessä typerille jutuille, joita kukaan muu ei tajua. :D En melkein malta odottaa.


Ja samalla olet ihanin juuri nyt. Vielä niin pieni, että saatat tulla syliin. Kuitenkin niin iso, että osaat ja tiedät jo vaikka mitä. Kysytköhän sinäkin serkkusi tavoin äidiltä ja isiltä hankalia kysymyksiä? Tiedäthän, että minulta voit myös kysyä. Ihan mitä vaan. Ihmetellään sitten yhdessä. Se on yksi kummien tärkeimmistä tehtävistä. Ihmetellä elämää ja ehkä jotain elämää suurempaakin yhdessä kummilasten kanssa.


Silloin kun olit vähän pienempi, sinua usein tapaamisten aluksi ujostutti. Monesti ujous kuitenkin pikku hiljaa suli pois ja juuri kun olimme taas "syliväleissä" ja hauskimmat yhteiset tekemiset olivat löytyneet, koittikin lähdön hetki. Tylsää. Uskaltaisitkohan sinä joskus tulla meidän luo yökylään, kun saadaan taas tavata?


Vaikkei ollakaan nähty, ajattelen sinua silti paljon. Päivittäin vähintäänkin huokaisen Jumalan puoleen, että pitäisi huolen sinusta ja koko teidän perheestä.


Minusta on jännä miettiä, millaiseksi meidän suhteemme tämän elämän aikana muodostuukaan. Toivon kovasti, että voisin olla sinun elämässäsi läsnä sillä tavalla, kun sinä tarvitset. Saankohan olla mukana silloin, kun sinut siunataan vuoden päästä ensimmäiselle luokalle kouluun? Tai kun myöhemmin pääset ripille? Menetköhän joskus naimisiin? Tuleekohan sinusta joskus jonkun kummitäti? Tai äiti? En voisi kuvitella suurempaa kunniaa, kuin olla juuri sinun kummitätisi.


Isi juuri lähetti uudestaan teidän osoitteen (olin taas hukannut sen..). Laitan sinulle pian postia tulemaan. :)

Muista rakas A tämä! Mitä vaan ihanaa, milloin vaan!

Tapiolan seurakunnassa (se on minun työpaikkani, jos et muista) käytössä olevien kummitodistusten takasivulla on teksti:

Kuka sinä olet, sinä pieni ihminen? Oletko sinä niin kuin minä, vai jotain ihan muuta? Kovin vähän sinusta tiedän, mutta niin paljon sinulle toivon. Miten voisin suojella ja vaalia sinussa kätkettynä olevaa aarretta? Osaanko olla paikalla, kun minua tarvitset? Kunpa saisit elää elämän täynnä rakkautta ja onnen hetkiä, ilman elämän suurimpia suruja ja huolia. Mutta niin vähän voin luvata. Haluan kuitenkin luottaa: "Herra varjelee sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina." Siksi pyydän, siunaa meitä.

Tapiolan seurakunnan kummitodistus.

Rakas A, niin paljon minäkin sinulle toivon. Ja rukoilen.
Rakkaudella Miia-kummi


Kummipäivää vietetään tänä keväänä lähinnä etänä. Paljon kivaa, kiinnostavaa ja hyödyllistä materiaalia sekä vinkkejä kummina olemiseen löydät osoitteesta  www.kumminkaa.fi. Esimerkiksi toukokuun viimeisellä viikolla kummit haastetaan jakamaan parhaat ideansa kummina toimimisesta poikkeusoloissa somessa tunnisteilla #kumminkaa ja #kummipäivä. Haasteeseen osallistuneiden kesken arvotaan myös palkintoja.
Aion osallistua ja palkinnon jaan tietysti rakkaan A:n kanssa. :)

Tänään teille kirjoitti,
Miia Raninen,
perhetyöntekijä

Lapsettomien lauantai

Ajattelen tänään sinua, joka olet lapseton. Sinua, joka olet joskus kokenut lapsettomuuden. Sinua, joka et koskaan saanut olla äiti tai isä. Sinua, jonka syvin toive toteutui ja olet äiti tai isä ehkä yhdelle, mutta sait huomata, että sen jälkeen mikään ei ollutkaan yksinkertaista tai itsestään selvää. Toista tai kolmatta ei enää kuulunutkaan.
Rukoilen, että saisit kokea paljon hyvyyttä.

Iloitsen tänään sinun kanssasi, joka huomasit, että elämä voi olla hyvää ja onnellista, vaikka toive lapsesta ei toteutunut. Iloitsen sinun kanssasi, joka olet hyväksynyt tilanteen.
Rukoilen sinun ympärillesi kaikkea maailman kauneutta ja hyvyyttä.



Nämä valkovuokot ovat sinulle, joka et saa äitienpäivänä kukkia.

Kuljen tänään sinun kanssasi, joka et vielä näe, että elämä voi jonain päivänä olla hyvää. Älä luovuta, älä vielä. Elämä voi yllättää ja olla elämisen arvoista, hyvääkin. Vaikka erilaista kuin toivoit ja suunnittelit.
Rukoilen sinulle kestävyyttä ja kantavia käsivarsia.

Itken tänään sinun kanssasi, jonka syli on juuri nyt kivuliaan tyhjä. Sinun, joka tunnet lamauttavaa, epämääräistä kipua koko keskivartalossasi. Sinun, joka jouduit huomaamaan kuinka totta tyhjän sylin kokemus voikaan olla.
Rukoilen hellää ja parantavaa kosketusta kipuusi.



Syli on tyhjä, keinu on tyhjä.

Kysyn tänään sinun kanssasi, joka kysyt: Miksi? Istun hiljaa vieressäsi silloin, kun kukaan ei vastaa. Istun hiljaa vieressäsi niin kuin tekivät Jobin ystävät, jotka näkivät, kuinka kauhea hänen tuskansa oli. Jos uskallan, hipaisen kättäsi, jotta tiedät minun olevan tässä.
Rukoilen sinulle voimaa elää kysymyksesi kanssa.

Tahdon tänään sinun kanssasi, jonka parisuhde natisee liitoksissaan lapsettomuuden kokemusten vuoksi. Tahdon kanssasi yrittää ymmärtää teidän erilaista tapaanne käsitellä lapsettomuuden suurta surua, joka on teille molemmille sekä oma että yhteinen. Puhu, ja kuuntele, puhu ja kuuntele. Väärää tapaa ei ole.
Rukoilen sinulle armollisuutta itseäsi ja kumppaniasi kohtaan.

Suren tänään sinun kanssasi, josta ei koskaan tullut isovanhempaa. Suren kanssasi sitä, että näin kävi sinun lapsellesi ja suren kanssasi sitä, että näin kävi sinulle. Toivon, että saat itsellesi sitä, mitä nyt tarvitset. Toivon, että osaat olla lapsellesi sitä, mitä hän nyt tarvitsee.
Rukoilen sinulle lohtua ja viisautta.

Missä vaiheessa kivistä tietäsi oletkin, rukoilen matkallesi hyvän Jumalan läsnäoloa.

Toivon tänään sinun kanssasi, joka jaksat toivoa lasta. Sinun, joka jaksat yrittää lukemattomista oman kehon tuottamista pettymyksistä huolimatta. Sinun, joka kalenteroit elämäsi yrittämisen ympärille. Sinun, joka käyt rankoissa hedelmättömyyshoidoissa.
Rukoilen sinulle rohkeutta ja onnistumista.

Hymyilen ja haukottelen tänään sinun kanssasi, jonka syvin toive sai täyttyä. Hymyilen ja haukottelen, koska olet varmaankin väsynyt mutta onnellinen, niin kuin monet äidit ja isät ovat.
Rukoilen sinulle armollisuutta ja kiitollista mieltä arjen keskelle.

……………………………………………………………………..……….

Lapsettomuus ei ole marginaalien asia, vaan se koskettaa yllättävän laajaa joukkoa ihmisiä, jotka ovat keskellämme koko ajan. Sitä ei useinkaan pidetä esillä, onhan kyse syvästi henkilökohtaisesta ja intiimistä kivusta. Ehkä sitä voisi kutsua näkymättömäksikin. Toivon sydämestäni, että joku huomaa sinun kipusi, joka tunnet olevasi näkymätön. Sinun, joka kuuntelet hiljaa muiden puheita raskauksista, synnytyksistä, vauvoista ja kaikesta siitä, kärsien hiljaa ja itkua pidätellen.

”Sinä näet kaiken, tuska ja murhe ei jää sinulta huomaamatta, sinä ojennat kätesi.”
  Ps.10:14

Lapsettomuutta on monenlaista. Sekundaarista, lapsenlapsettomuutta, tilapäistä, totaalista. Vaikka lapsitoiveet toteutuisivatkin, sitä emotionaalista haavaa, jonka lapsettomuuden kokemus jättää, tuskin koskaan unohtaa. Osaksi oman elämän tarinaa se saattaa lopulta kuitenkin onnistuneesti integroitua. Toivon, ja rukoilenkin, että näin voisi mahdollisimman monen kohdalla tapahtua.


”Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli."
Ps 34:18

Tänään, lapsettomien lauantaina, teille kirjoitti,
Miia Raninen, perhetyöntekijä

Äitienpäivä

Raamatun henkilöitä kun miettii, saattaa ensimmäisenä tulla mieleen isiä ja poikia.
Siellä kuitenkin mainitaan äitejä ja hyvin erilaisissa tilanteissa olevia sellaisia.


Esimerkiksi Mooseksen äiti, joka pelasti poikansa luopumalla hänestä,
Iisakin äiti Saara ja Johannes Kastajan äiti Elisabet, jotka saivat lapsen vanhemmalla iällä ja
Jeesuksen äiti Maria, joka tuli äidiksi hyvin nuorena, sai huomata ettei poikansa ollut ihan tavallinen ja joutui seuraamaan poikansa tehtävän täyttymistä. Ei varmasti helppoa.


Aiheesta on raamatuntutkija Outi Lehtipuu kirjoittanut kirjan Raamatun äidit: sivustakatsojista päähenkilöiksi (Kirjapaja 2011).
Kirkko ja kaupunki -lehden artikkeli aiheesta:
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/aidit-poikien-taustalla


Hain mitä Raamatusta löytyy hakusanalla "äiti", tässä osuvimmat:
Jes. 66:13 Herra sanoo
"Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan"


Joh. 16:21 Jeesus sanoo
"Nainen joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan."


Äitiyden on sanottu olevan maailman vaikein, mutta paras tehtävä.


Sunnuntaina vietetään äitienpäivää. Amerikkalainen Anna Jarvis halusi että äitien tekemää työtä huomioitaisiin ja muistettaisiin paremmin, paikalliskirkossa vietettiinkin muistojuhlaa ja sieltä se levisi ympäri maailman.

Poikkeusaikana Mannerheim myönsi päiväkäskyssään äideille vapaudenristin, tämän päiväkäskyn kopio löytyy edelleen kehystettynä monista kirkoista.
Nytkin elämme poikkeusaikaa, ja toivon äideille jaksamista ja erityistä armollisuutta itseään, toisiaan ja perheitään kohtaan, nyt jos koskaan ei ole aika suorittaa, vaan selviäminen riittää.




- Kaisa, lastenohjaaja