tiistai 28. huhtikuuta 2020

Katseita

Katse voi tappaa. Silmä silmästä. Silmät on sielun peili. Katsotaan samaan suuntaan. Katseisiin ja silmiin liittyy monia sanontoja. Moni asia saattaakin vaatia nyt hieman toisin katsomista. Ainakin tilapäisesti, jokin saattaa muuttua lopullisestikin.


Tällä viikolla mielessäni on ollut erityisesti rippikoulu ja tulevan kesän rippikoululaiset. Toivon kovasti, että leirikesä voisi loppukesän osalta toteutua. Turvallisuus edellä tietysti.


Tänään, kun ajattelen rippikoulua ja rippikoululaisia perheineen, ajattelen katseita.



Rukoushelmet ovat tulleet monelle rippikoululaiselle tutuiksi.

Jumala katsoo ihmistä

Rakas riparilainen.
Olen iloinen, että olet tullut rippikouluun. Toivottavasti tämä kohta elämässäsi auttaa sinua löytämään oman tapasi kysyä, ajatella, uskoa, kyseenalaistaa ja elää ihmisenä tässä maailmassa. Muista, että Jumala ei hoputa. Etsi siis rauhassa ja rohkeasti.


Raamatussa kerrotaan, että Jumala katsoo ihmistä rakkaudella. Sinua myös. Sinua rakastetaan juuri sellaisena kuin olet. Ei vain silloin, kun onnistut ja menestyt, vaan silloinkin, kun elämä ei mene niin kuin suunnittelet. Eikä se useinkaan mene. Juuri silloin olet rakastettu.


Raamattu on täynnä erilaisia lupauksia, mutta helppo elämä ei lupausten joukossa ole. Helpon elämän sijaan Jumala on luvannut olla kanssasi vaikeuksissa joita kohtaat. Ohjata ja tukea. Tarvittaessa kantaa ja kuljettaa. Jumalan katse ei harhaile, Hän näkee sinut missä oletkin.


Jumalan kämmenelle.

Ihminen katsoo ihmistä

Rakas riparilaisen vanhempi.
Muistatko vielä, miten katsoit pientä lastasi silloin 15 vuotta sitten? Oliko se katse täynnä kenties suurinta koskaan tuntemaasi rakkautta ja hellyyttä? Ehkä katseeseesi sekoittui pelkoakin. Mitä kaikkea tuo pieni ihminen vielä elämässään kohtaa? Osaanko olla paikalla häntä varten silloin kun tarvitaan? Pystynkö suojelemaan häntä elämän suurimmilta kolhuilta? Osaanko opettaa hänelle mitään sellaista, mitä elämässä oikeasti tarvitaan?


Ja nyt hän on jo 15-vuotias! Kaunis nuori ihminen. Ihme suorastaan. Älä unohda tuota katsetta, jolla katsoit lastasi aivan pienenä. Vaikka hän osaisi vetää oikeista naruista, ärsyttäisi, kiukuttelisi, haistattelisi tai mitä tahansa. Älä unohda. Sillä samaa hellyyttä ja rakkautta hän tarvitsee vieläkin. Kaiken sen rajojen, oman tien ja itsensä etsimisen keskellä, muutoksen keskellä. Kerro hänelle katseellasi, että hän kelpaa, että kaikkine murrosiän haasteineen hän on sinulle rakas. Kun sinä katsot häntä rakkaudella, oppii hänkin sen. Mikä voisikaan olla tärkeämpi taito, kuin toisen ihmisen rakkaudella katsominen?


Ihminen katsoo Jumalaa

Rakas Jumala.
Katseeni harhailee, minun on vaikeaa keskittyä, käteni eivät pysy paikallaan. Ajatus katkeaa ja jää kesken. Tiedäthän Sinä mitä tarkoitan, vaikka en saa sitä nyt sanoiksi puettuakaan? Aina en ole edes varma oletko olemassa. Tai jos olet, oletko sellainen kuin luulen vai jotain aivan muuta? Miksi haluat, että Sinuun uskotaan? Miksi pahoja asioita tapahtuu?


Toisinaan mieleni tekee kyseenalaistaa kaikki. Tiedätkö oikeasti kaiken? Pystytkö oikeasti kaikkeen? Oletko siellä ja varjelet? Uskallanko luottaa huolenpitoosi, vaikka minä kapinoin, epäilen ja kiukuttelen? Karkaankin ehkä.
Ja kuitenkin, tässä olen. Jokin minua pitää kiinni Sinussa. Ehkä luotan kuitenkin. Olethan luvannut varjella askeleeni, lähtöni ja tuloni. Varjele.


Rakkaan Tapiolan kirkon risti.


Katseiden voima

Katseella voi myös satuttaa. Onko joku joskus katsonut sinua arvioiden, tuomiten tai ilkkuen? Vihaten, halveksien tai välinpitämättömästi? Se tuntuu pahalta. Vielä pahemmalta voi tuntua se, että kukaan ei katso sinua. Kukaan ei huomaa, olet näkymätön.


Nähdyksi tuleminen on yksi ihmisen perustarpeista. Pieni vauva, vihainen teini, väsynyt vanhempi. Me kaikki haluamme tulla nähdyiksi.


Katseet ovat tärkeitä ja niissä on voimaa. Pidetään siis silmät auki. :) Silmät auki Jumalaan, toisiimme ja maailmaan päin. Ei katsota toistemme ohi. Koitetaanko muistaa katsoa itseämmekin rakkaudella? :)


On käsittämättömän arvokasta, että nuoret saavat rippikoulussa turvallisessa ilmapiirissä rakastavan Jumalan katseen alla itse katsella rauhassa Jumalaa, maailmaa, toisiaan ja itseäänkin.


Tänään teille kirjoitti
Miia, Perhetyöntekijä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pieni suuri koululainen

Monessa perheessä eletään jännittäviä aikoja juuri nyt. Odotusta on ilmassa pienillä ja vähän suuremmillakin perheenjäsenillä. Pian se alkaa...